Niinhän se oli, että IKEAn lanka osoittautui syypääksi ompelukoneeni ongelmiin (tai minun ongelmiini ompelukoneen kanssa).
Eräs itseäni viitseliäämpi ja taitavampi nainen tuli ja otti asiakseen katsoa mikä konetta vaivaa. Vaihdettiin lanka. Ei mitään muuta. Ja tadaa -kuin uusi jälleen. Kaunista tikkiä tulee, eikä kiristä.
Kiitos!
Nyt on siis hetken nukuksissa ollut ompeluinto taas huipussaan. Vaikka kaikkea uutta jo teki mieleni ompeleman, aloitin kuitenkin siitä, että keskeneräiset ensin. Kuten tämä nuppupeitto:
(näyttääpäs jotenkin kupruiselta kuvassa)
Tästä tuli tällainen yksinkertainen peitto. Oli vaan niin söpö kangas, että piti saada käyttöön.
Meillä on lastenhuoneessa jo aika monta vuotta nähnyt säilytyspenkki. Vaalea päälikangas oli likainen ja kulahtanut. Vaan eipä ole enää. :)
Vähänkö olin iloinen kun tajusin miten nopeasti ja pienellä vaivalla siitä sai kuin uuden.
Sopiva pala kangasta. Siksakkia. Ja niittipyssy.
Ja esikoinen yhtyi äidin iloon. Nyt on "aarrearkku" sängyn vieressä ja se on täynnä aarteista parhaimpia. Unirättejä tietenkin!
Seuraavaksi minun ja niittipyssyn uhriksi taitaa joutua tuo 100 vuotta vanha puusohvamme, joka kaipaisi uutta verhoilua. Se taitaakin olla jo isompi homma kuin tämä. :)